EIKS MITÄÄN SAA TEHDÄ?
Ailu etsii ruokaa pahvinpalojen keskeltä
Suurimmalle osalle koiranomistajista on itsestään selvää, että koiraa tulee kouluttaa. Ainakin pentukurssi on käytävä ja mielellään mennään myös jonkinlaiselle arkitottis kurssille. Koulutuksen tavoitteena on, että koira tottelisi arjessa ja sen kanssa eläminen olisi sujuvaa.
Mitä tuo sujuvuus sitten tarkoittaa? Varmasti ainakin sitä, että koira ei vedä jatkuvasti remmissä, että se tulee pyydettäessä luo, että se ei hypi ihmisten päälle, kiipeile pöydille tai jahtaa naapurin kissaa. Koiraa siis koulutetaan ainakin osittain siksi, että saisimme sille asetettua jonkinlaiset rajat. Jotta voisimme estää sitä tekemästä asioita.
Kieltäminen ja rajoittaminen ovatkin usein ne tavat, joilla koirankoulutusta ja koiranelämää lähestymme. Mietimme paljon sitä, mitä kaikkea koira ei saa tehdä ja usein lista on valtavan pitkä. Harvemmin asiaa lähestytään miettimällä mitä haluaisimme koiran tekevän (joskin meillä kaikilla on varmasti myös lista asioista joita koiran pitää tehdä). Ja vielä harvemmin ajatellemme mitä koira haluaisi tehdä ja mitä sen tulee saada tehdä, jotta se voisi hyvin ja sen elämä olisi tasapainoista koiranelämää.
Internetin keskustelupalstoja lukiessa tulee välillä sellainen olo, että koirat elävät kuin armeijakurissa. Ne eivät saa tulla sängylle, sohvalle tai maata nojatuolissa. Remmilenkillä ei haistella, kotipihaan ei pissata, eikä jäniksiä tai peuroja saa ajaa takaa. Keittiössä ei saa olla ruuanlaiton tai syömisen aikana eikä pihalla saa kaivaa. Ihmisiä ei saa tervehtiä hyppimällä, haukkuminen tai vinkuminenkaan ei ole sopivaa eikä monia ihaniakaan asioita saa pureskella. Ihmisten jalkovälin tai takapuolen haistelu on erityisen tuomittavaa ja nylkyttäminen on täysin kielletty, kohdistui se tyynyyn, naapurin koiraan tai naapuriin.
Eläinten hyvinvoinnin yhteydessä puhutaan usein niin sanotuista rotu- ja lajityypillisistä käytöksistä. Näiden käytösten toteuttaminen muodostaa olennaisen osan eläimen hyvinvoinnista. Koiralla tällaisia lajityypillisiä käytöksiä ovat vaikkapa kaivaminen, toisten koirien kanssa seurustelu, jälkien haistelu ja seuraaminen, saaliin perässä juokseminen/saalistaminen ja hampaiden käyttö ruuan repimiseen.
Me unohdamme helposti , että koira on kaikesta huolimatta koira, jolla on muitakin tarpeita kuin ravinto, lepo ja lenkillä käynti. Koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että se pääsee toteuttamaan myös sille lajityypillisiä käytöksiä. Harmillisen usein kuitenkin ne ovat juuri niitä käytöksiä, joista me ihmiset haluaisimme mieluiten eroon. Usein ne ovat taustalla myös silloin kun ongelmakoirakouluttaja saa soiton. Jos koira ei pääse toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan, se stressaantuu ja turhautuu. Tästä taas saattaa seurata joko näiden käytösten paisuminen yli äyräidensä tai niiden kanavoituminen johonkin muuhun epätoivottuun käytökseen.
Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Jokainen koiran omistaja voi tarjota omalle rekulleen mahdollisuuden toteuttaa itseään. Tällöin puhutaan yleensä virikkeistämisestä. Virikkeistämisellä pyritään tarjoamaan eläimelle mahdollisuus sen lajityypillisten tarpeiden toteuttamiseen. Se eroaa siis yleisestä aktivoinnista nimenomaan niin, että kyse on lajityypillisten tarpeiden täyttämisestä ja koiran omaehtoisesta toiminnasta. Vaikka koulutus ja monet muut aktivointimuodot ovat tärkeä osa koiran hyvinvoinnista huolehtimisessa eivät ne pysty kuitenkaan korvaamaan mahdollisuutta lajityyppillisten käytösten totuttamiseen.
Esimerkiksi ruokaa ei aina tarvitse antaa kupista. Sen voi heitellä kesällä nurmikolle, piilottaa erilaisiin aktivointileluihin tai vaikka revityillä sanomalehtipapereilla täytettyyn pahvilaatikkoon ja antaa koiran etsiä ruokansa sieltä. Nameja ja nappuloita voi piilottaa erilaisiin paketteihin, muovipulloihin, tyhjiin vessapaperirulliin. Vain mielikuvitus on rajana! Kaivamiseen voi pihalta rajata tietyn alueen ja pieniä jälkiä jäljestämiseen voi helposti tehdä vaikka kerrostalon pihalle tai lähipuistoon. Lenkillä voi kulkea erilaisissa maastoissa ja pyytää koiraa hyppimään esteiden yli tai ali tai vaikka puunrunkojen päälle. Erilaisten luiden pureskelu rentouttaa koiraa ja myös puhdistaa hampaita ja kotiin voi reissuiltaan tuoda uusia asioita koiralle haisteltavaksi. Varsinkin nenän käyttö myös väsyttää koiraa, joten saat tulokseksi paitsi onnellisen myös rauhallisen koiran!
Jos haluat vinkkejä koirasi hyvinvoinnin parantamiseen virikkeistämisen avulla, niitä löytyy netistä runsaasti.
Hyviä vinkkejä virikkeistämiseen ja pohdintaa virikkeistämisen ja aktoivinnin eroista löytyy Koirakoulu Masseterin sivuilta.
Mitä tuo sujuvuus sitten tarkoittaa? Varmasti ainakin sitä, että koira ei vedä jatkuvasti remmissä, että se tulee pyydettäessä luo, että se ei hypi ihmisten päälle, kiipeile pöydille tai jahtaa naapurin kissaa. Koiraa siis koulutetaan ainakin osittain siksi, että saisimme sille asetettua jonkinlaiset rajat. Jotta voisimme estää sitä tekemästä asioita.
Kieltäminen ja rajoittaminen ovatkin usein ne tavat, joilla koirankoulutusta ja koiranelämää lähestymme. Mietimme paljon sitä, mitä kaikkea koira ei saa tehdä ja usein lista on valtavan pitkä. Harvemmin asiaa lähestytään miettimällä mitä haluaisimme koiran tekevän (joskin meillä kaikilla on varmasti myös lista asioista joita koiran pitää tehdä). Ja vielä harvemmin ajatellemme mitä koira haluaisi tehdä ja mitä sen tulee saada tehdä, jotta se voisi hyvin ja sen elämä olisi tasapainoista koiranelämää.
Internetin keskustelupalstoja lukiessa tulee välillä sellainen olo, että koirat elävät kuin armeijakurissa. Ne eivät saa tulla sängylle, sohvalle tai maata nojatuolissa. Remmilenkillä ei haistella, kotipihaan ei pissata, eikä jäniksiä tai peuroja saa ajaa takaa. Keittiössä ei saa olla ruuanlaiton tai syömisen aikana eikä pihalla saa kaivaa. Ihmisiä ei saa tervehtiä hyppimällä, haukkuminen tai vinkuminenkaan ei ole sopivaa eikä monia ihaniakaan asioita saa pureskella. Ihmisten jalkovälin tai takapuolen haistelu on erityisen tuomittavaa ja nylkyttäminen on täysin kielletty, kohdistui se tyynyyn, naapurin koiraan tai naapuriin.
Eläinten hyvinvoinnin yhteydessä puhutaan usein niin sanotuista rotu- ja lajityypillisistä käytöksistä. Näiden käytösten toteuttaminen muodostaa olennaisen osan eläimen hyvinvoinnista. Koiralla tällaisia lajityypillisiä käytöksiä ovat vaikkapa kaivaminen, toisten koirien kanssa seurustelu, jälkien haistelu ja seuraaminen, saaliin perässä juokseminen/saalistaminen ja hampaiden käyttö ruuan repimiseen.
Me unohdamme helposti , että koira on kaikesta huolimatta koira, jolla on muitakin tarpeita kuin ravinto, lepo ja lenkillä käynti. Koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että se pääsee toteuttamaan myös sille lajityypillisiä käytöksiä. Harmillisen usein kuitenkin ne ovat juuri niitä käytöksiä, joista me ihmiset haluaisimme mieluiten eroon. Usein ne ovat taustalla myös silloin kun ongelmakoirakouluttaja saa soiton. Jos koira ei pääse toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan, se stressaantuu ja turhautuu. Tästä taas saattaa seurata joko näiden käytösten paisuminen yli äyräidensä tai niiden kanavoituminen johonkin muuhun epätoivottuun käytökseen.
Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Jokainen koiran omistaja voi tarjota omalle rekulleen mahdollisuuden toteuttaa itseään. Tällöin puhutaan yleensä virikkeistämisestä. Virikkeistämisellä pyritään tarjoamaan eläimelle mahdollisuus sen lajityypillisten tarpeiden toteuttamiseen. Se eroaa siis yleisestä aktivoinnista nimenomaan niin, että kyse on lajityypillisten tarpeiden täyttämisestä ja koiran omaehtoisesta toiminnasta. Vaikka koulutus ja monet muut aktivointimuodot ovat tärkeä osa koiran hyvinvoinnista huolehtimisessa eivät ne pysty kuitenkaan korvaamaan mahdollisuutta lajityyppillisten käytösten totuttamiseen.
Esimerkiksi ruokaa ei aina tarvitse antaa kupista. Sen voi heitellä kesällä nurmikolle, piilottaa erilaisiin aktivointileluihin tai vaikka revityillä sanomalehtipapereilla täytettyyn pahvilaatikkoon ja antaa koiran etsiä ruokansa sieltä. Nameja ja nappuloita voi piilottaa erilaisiin paketteihin, muovipulloihin, tyhjiin vessapaperirulliin. Vain mielikuvitus on rajana! Kaivamiseen voi pihalta rajata tietyn alueen ja pieniä jälkiä jäljestämiseen voi helposti tehdä vaikka kerrostalon pihalle tai lähipuistoon. Lenkillä voi kulkea erilaisissa maastoissa ja pyytää koiraa hyppimään esteiden yli tai ali tai vaikka puunrunkojen päälle. Erilaisten luiden pureskelu rentouttaa koiraa ja myös puhdistaa hampaita ja kotiin voi reissuiltaan tuoda uusia asioita koiralle haisteltavaksi. Varsinkin nenän käyttö myös väsyttää koiraa, joten saat tulokseksi paitsi onnellisen myös rauhallisen koiran!
Jos haluat vinkkejä koirasi hyvinvoinnin parantamiseen virikkeistämisen avulla, niitä löytyy netistä runsaasti.
Hyviä vinkkejä virikkeistämiseen ja pohdintaa virikkeistämisen ja aktoivinnin eroista löytyy Koirakoulu Masseterin sivuilta.