Nimeni on Sanna Rojola ja asustelen eläinteni kanssa Lohjalla, Nummen kylässä. Kuten monet muutkin eläinalalla työskentelevät, olen elänyt ikäni erilaisten eläinten parissa. Minulla on ollut marsuja, kaneja, kissoja ja koiria ja on kotoa löytynyt myös hevonen ja kaksi vuohta!
Pitkään eläimet ja niiden kouluttaminen olivat vain harrastus. Niiden kanssa touhuttiin ja harrastettiin monenlaista, mutta ennen kaikkea ne olivat parhaita ystäviä, perheenjäseniä ja harrastuskavereita. Vasta päätettyäni jättää urani yliopistossa aloin vakavasti harkita elinikäisen unelman toteuttamista ja hakeuduin opiskelemaan eläinten koulutusta. Olen valmistunut Suomen Eläinkoulutuskeskuksesta ensin eläinkouluttajaksi ja myöhemmin ongelmakoirakouluttajaksi. Vuonna 2016 suoritin myös eläintenhoitajan ammattitutkinnon osaamisalana eläinten kouluttaminen. Jatkoin kuitenkin opiskelua ja vuonna 2020 suoritin Susan Friedmanin ammattilaisille suunnatun kurssin Living and Learning with Animals. Samana vuonna suoritin myös Eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnon erikoistumisalueena ongelmakäytökset ja vuonna 2022 erikoistuin myös työ- ja harrastuskoiriin. Tutkintojen lisäksi olen kartuttanut taitojani pitkin matkaa erilaisissa seminaareissa ja koulutuksissa. Käyn säännöllisesti omien koirieni kanssa koulutuksissa, sillä Suomessa on hurja määrä ammattitaitoa, ja mahtavia kouluttajia, jotka ovat valmiita jakamaan omaansa! Koulutan myös tulevia eläin- ja ongelmakoirakouluttajia Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa. Kouluttajien kouluttaminen on monessa mielessä aivan parasta oppia, sillä se pakottaa miettimään ja analysoimaan jatkuvasti myös omia käsityksiä kouluttamisesta, eläimistä ja niistä ihmisistä joita ohjaa. Toisten kouluttajien opettaminen on antanut minulle hurjasti ahaa-elämyksiä, ideoita ja myös kykyä ymmärtää erilaisista lähtökohdista tulevien koirakoiden tarpeita. Kouluttajana haluan välittää myös asiakkaille sen innon ja innostuksen joilla itsekin jatkuvasti suhtaudun eläinten kykyyn oppia uusia asioita, joskus jopa kouluttajasta huolimatta. En halua urautua opettamaan aina vain tiettyjä käytöksiä tietyillä tavoilla edes harrastuslajeissa, vaan haluan löytää juuri koulutettavalle koirakolle parhaan tavan oppia ja opettaa. Teknisten ja mekaanisten taitojen lisäksi haluankin korostaa koulutuksessa sekä luovuutta että herkkyyttä lukea ja ymmärtää sitä kullakin hetkellä koulutusprosessin kanssasi jakavaa eläintä. Olen Suomen eläintenkouluttajat ry:n sekä Suomen Eläinkouluttajakillan jäsen ja sitoutunut noudattamaan Suomen Eläintenkouluttajat Ry:n eettisiä sääntöjä. Tämä takaa asiakkaalle, että koulutuksessa käytetyt metodit ovat laadukkaita ja nojaavat tutkittuun tietoon eläinten oppimisesta ja käyttäytymisestä. Käyttämistäni koulutusmenetelmistä löydät lisää tietoa koulutusmenetelmät-sivulta. Tällä hetkellä kotonani asustaa nuori lapinkoiratyttö Iitu ja vanhempi lapinkoira Unna. Harrastan molempien kanssa tokoa, rally-tokoa ja nose workia ja Unnan kanssa kisaamme myös kaikissa lajeissa, pääasiassa kuitenkin rallyssa ja tokossa. Iitun kanssa tarkoitus on myös suunnata kisakentille, kunhan neiti hieman vielä aikuistuu! Lapinkoirien lisäksi perheeseen kuuluu vuotias maatiaiskolli Herra Pikkarainen, jonka kanssa harjoittelemme kaikenlaista pientä. Kissan kouluttaminen on hyvää vastapainoa koirien kanssa touhuamiselle ja opettaa hurjasti uutta aina myös kouluttajalle. Olenkin aina ollu sekä koira että kissaihminen ja autan mielelläni myös kissojen käytösongelmissa. Tervetuloa matkalle koulutuksen ja oppimisen saloihin yhdessä koirasi kanssa! Sanna |
Suomen eläintenkouluttajat Ry:
Miten tunnistan hyvän kouluttajan? Eettiset säännöt |