PUHETTA RANKAISUISTA
© 2012 Lili Chin
Vaikka suurin osa koiranomistajista ei nykypäivänä enää tunnusta käyttävänsä koiransa koulutuksessa pelkästään rankaisuja ja korostaa palkkioiden tärkeyttä varsinkin koulutuksen alkuvaiheissa, puhutaan rankaisuista ja niiden merkityksestä eläinkoulutuspiireissä edelleen paljon. Puhetapa on kuitenkin muuttunut ja usein on hankala edes ottaa selvää, mitä kouluttaja konkreettisesti kouluttaessaan tekee. Puhutaan pakotteista, muistutuksista, kunnollisesta vaatimisesta ja korostetaan, että koiran on tehtävä mitä siltä vaaditaan, vaikka sitten pakolla. Puhe koulutuksesta näyttää siis pehmentyneen: enää ei sanota, että hakkaa sitä remminperällä tai että potkaise sitä kylkeen.
Rangaistuksia (tai muistutuksia) käyttävät puolustelevat käyttöä sillä, ettei tarkoitus ole tuottaa kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia eläimelle vaan muistuttaa mitä pitää tehdä, tai varmistaa jo opitun käytöksen toimivuus erilaisissa tilanteissa. Koiran näkökulmasta on kuitenkin aivan sama onko omistajan karjunta, kolinapurkin rämähdys tai piikkipannasta nykäisy pakote vai muistutus. Jos se on koirasta epämiellyttävää ja se yrittää välttää sitä tulevaisuudessa, kyse on rangaistuksesta. Koulutettaessa tuleekin aina pitkää mielessä, että sen mikä milloinkin on rangaistus määrittelee vain ja ainoastaan koulutettava eläin.
Rankaisut eivät ole vain fyysistä kipua tai pelkoa tuottavia asioita vaan oppimisteorieettisesti määriteltynä kaikki teot ja tapahtumat, jotka vähentävät niitä edeltävää käytöstä ovat rangaistuksia. Jos käytöksestä x seuraa aina y ja käytös x vähenee, on y silloin rankaisu. Eli, jos säännöllisesti puhallat koirasi naamaan kun se laittaa kuononsa lähelle kasvojasi ja se lakkaa tekemästä niin, on puhallus silloin toiminut rankaisuna. Koira on kokenut sen epämiellyttävänä ja haluaa välttää sitä, sekä käytöstä, jonka seurausta tuo epämiellyttävä puhaltaminen on.
Kyse ei kuitenkaan ole vain teoreettisesta sanailusta tai määrittelyjen kanssa pelleilystä. Käytös vähenee rangaistuksen seurauksena, koska seuraus on eläimestä epämiellyttävä. On siis sama mitä kouluttaja tekee, jos käytöksestä seuraava asia on eläimestä ikävää se pyrkii välttämään ikävyyttä ja lakkaa toimimasta tavalla joka tuota ikävyyttä aiheuttaa. Jos kouluttaja väittää, että ei käytä rankaisuja, mutta kuitenkin ehdottaa, että koiran ikävä käytös saadaan loppumaan aiheuttamalla esim. pientä painetta aina kun koira käyttäytyy ongelmallisella tavalla, on kyseessä rangaistuksen avulla kouluttaminen.
Tietysti kaikki kouluttajat käyttävät rangaistuksia jossain koulutusuransa vaiheessa. Positiivista vahvistusta käyttävät kouluttajat kuitenkin turvautuvat useinmiten negatiiviseen rangaistukseen. Operantin ehdollistamisen kontekstissa negativiinen rangaistus tarkoittaa yksinkertaisesti jonkun mukavan ja palkitsevan asian pois ottamista (huom! negatiivinen = miinustaminen, poistaminen), yleisimmin kysymys on palkkion tai sen mahdollisuuden poistamisesta. Eläin ei siis saa palkintoa, kun se tekee väärin tai kosketuskeppi poistuu näkyvistä jos eläin ei koske siihen (kosketuskeppi on ovi palkintoon). Vaikka negativiinen rangaistus ei yleensä aiheuta kovinkaan vakavia seurauksia, kannattaa senkin käytössä olla huolellinen. Jotkut eläimet saattavat esimerkiksi turhautua nopeasti ja lakkaavat yrittämästä. Vielä isompi riski tosin on koulutusyhtälön inhimillisessä päässä: me ihmiset käytämme rangaistuksia erittäin luontevasti, usein liiankin luontevasti, ja helposti saattaa käydä niin, ettemme edes anna eläimelle aikaa miettiä.
Erilaiset pakotteet, muistutukset, tökkäisyt, nyppäisyt ja sihinät sen sijaan ovat positiivisia rangaistuksia (positiivinen = lisätään jotain), eli niitä käytettäessä koulutustilanteeseen lisätään jotain eläimelle epämiellyttävää. On helppo huomata näiden kahden rankaisun välillä oleva valtava ero.
Englanninkielisissä maissa on viime vuosina vallannut alaa niin kutsuttu balanced training, eli suomeksi vapaasti tasapainoinen koulutus. Se kuulostaa hienolta. Eikö tasapainoon pyrkiminen ole kaikessa hyvä asia? Tasapaino, silloin kun sillä tarkoitetaan palkkioiden ja rangaistusten yhtäläistä käyttöä, ei kuitenkaan ole se, mihin koulutuksessa kannattaa pyrkiä.Tasapainoisia menetelmiä käyttävät kouluttajat käyttävät, varsinkin ulkomailla, usein myös piikkipantoja, sähköpantoja, hapettamista ja muita varsin kyseenalaisia menetelmiä. Se, ettei positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta kutsuta tasapainoiseksi, johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei oikeastaan ymmärretä miten positiivisen vahvistamisen avulla
koulutetaan, eikä erotella negatiivista ja positiivista rankaisua edes laadullisesti toisistaan.
Rangaistuksia (tai muistutuksia) käyttävät puolustelevat käyttöä sillä, ettei tarkoitus ole tuottaa kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia eläimelle vaan muistuttaa mitä pitää tehdä, tai varmistaa jo opitun käytöksen toimivuus erilaisissa tilanteissa. Koiran näkökulmasta on kuitenkin aivan sama onko omistajan karjunta, kolinapurkin rämähdys tai piikkipannasta nykäisy pakote vai muistutus. Jos se on koirasta epämiellyttävää ja se yrittää välttää sitä tulevaisuudessa, kyse on rangaistuksesta. Koulutettaessa tuleekin aina pitkää mielessä, että sen mikä milloinkin on rangaistus määrittelee vain ja ainoastaan koulutettava eläin.
Rankaisut eivät ole vain fyysistä kipua tai pelkoa tuottavia asioita vaan oppimisteorieettisesti määriteltynä kaikki teot ja tapahtumat, jotka vähentävät niitä edeltävää käytöstä ovat rangaistuksia. Jos käytöksestä x seuraa aina y ja käytös x vähenee, on y silloin rankaisu. Eli, jos säännöllisesti puhallat koirasi naamaan kun se laittaa kuononsa lähelle kasvojasi ja se lakkaa tekemästä niin, on puhallus silloin toiminut rankaisuna. Koira on kokenut sen epämiellyttävänä ja haluaa välttää sitä, sekä käytöstä, jonka seurausta tuo epämiellyttävä puhaltaminen on.
Kyse ei kuitenkaan ole vain teoreettisesta sanailusta tai määrittelyjen kanssa pelleilystä. Käytös vähenee rangaistuksen seurauksena, koska seuraus on eläimestä epämiellyttävä. On siis sama mitä kouluttaja tekee, jos käytöksestä seuraava asia on eläimestä ikävää se pyrkii välttämään ikävyyttä ja lakkaa toimimasta tavalla joka tuota ikävyyttä aiheuttaa. Jos kouluttaja väittää, että ei käytä rankaisuja, mutta kuitenkin ehdottaa, että koiran ikävä käytös saadaan loppumaan aiheuttamalla esim. pientä painetta aina kun koira käyttäytyy ongelmallisella tavalla, on kyseessä rangaistuksen avulla kouluttaminen.
Tietysti kaikki kouluttajat käyttävät rangaistuksia jossain koulutusuransa vaiheessa. Positiivista vahvistusta käyttävät kouluttajat kuitenkin turvautuvat useinmiten negatiiviseen rangaistukseen. Operantin ehdollistamisen kontekstissa negativiinen rangaistus tarkoittaa yksinkertaisesti jonkun mukavan ja palkitsevan asian pois ottamista (huom! negatiivinen = miinustaminen, poistaminen), yleisimmin kysymys on palkkion tai sen mahdollisuuden poistamisesta. Eläin ei siis saa palkintoa, kun se tekee väärin tai kosketuskeppi poistuu näkyvistä jos eläin ei koske siihen (kosketuskeppi on ovi palkintoon). Vaikka negativiinen rangaistus ei yleensä aiheuta kovinkaan vakavia seurauksia, kannattaa senkin käytössä olla huolellinen. Jotkut eläimet saattavat esimerkiksi turhautua nopeasti ja lakkaavat yrittämästä. Vielä isompi riski tosin on koulutusyhtälön inhimillisessä päässä: me ihmiset käytämme rangaistuksia erittäin luontevasti, usein liiankin luontevasti, ja helposti saattaa käydä niin, ettemme edes anna eläimelle aikaa miettiä.
Erilaiset pakotteet, muistutukset, tökkäisyt, nyppäisyt ja sihinät sen sijaan ovat positiivisia rangaistuksia (positiivinen = lisätään jotain), eli niitä käytettäessä koulutustilanteeseen lisätään jotain eläimelle epämiellyttävää. On helppo huomata näiden kahden rankaisun välillä oleva valtava ero.
Englanninkielisissä maissa on viime vuosina vallannut alaa niin kutsuttu balanced training, eli suomeksi vapaasti tasapainoinen koulutus. Se kuulostaa hienolta. Eikö tasapainoon pyrkiminen ole kaikessa hyvä asia? Tasapaino, silloin kun sillä tarkoitetaan palkkioiden ja rangaistusten yhtäläistä käyttöä, ei kuitenkaan ole se, mihin koulutuksessa kannattaa pyrkiä.Tasapainoisia menetelmiä käyttävät kouluttajat käyttävät, varsinkin ulkomailla, usein myös piikkipantoja, sähköpantoja, hapettamista ja muita varsin kyseenalaisia menetelmiä. Se, ettei positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta kutsuta tasapainoiseksi, johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei oikeastaan ymmärretä miten positiivisen vahvistamisen avulla
koulutetaan, eikä erotella negatiivista ja positiivista rankaisua edes laadullisesti toisistaan.
© 2012 Lili Chin
Rangaistusten käytöstä saattaa kuitenkin seurata monenlaisia ongelmia. Jos koira saa käytöksestään jatkuvasti negatiivista palautetta saattaa siitä tulla passiivisempi, eikä se enää uskalla yrittää itsenäisesti. Koirasta saattaa myös tulla ylivarovainen: se välttelee asioiden tekemistä rangaistusten pelossa.
Epämiellyttävät kokemukset, samoin kuin pelko, myös yleistyvät helposti, joten rangaistusten käytöllä saattaa olla seurauksia, joita ei edes tule itse tilanteessa ajatelleeksi. Jos koiraa harjoituksista nypitään poskivilloista saattaa se yhdistää nyppimisen helposti kaikkiin käsiin, jotka lähestyvät sen päätä. Arvostetussa Applied Animal Behaviour Science vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että koirat, joiden koulutuksessa käytettiin rangaistuksia reagoivat erilaisiin tilanteisiin aggressiivisesti huomattavasti helpommin kuin positiivisia vahvisteita käyttäen koulutetut koirat.
Eläimelle tulee toki asettaa rajat ja opettaa mitä se saa ja mitä se ei saa tehdä. Pelottelua, uhkailua, ikäviä nyppimisiä tai äänen korotuksia ei tähän kuitenkaan tarvita. Homman voi hoitaa huomattavasti eläinystävällisemmin. Koiralle voi opettaa vaihtoehtoisen käytöksen huonon käytöksen tilalle ja palkita sitä oikeasta toiminnasta ja toki jos muu ei auta, voi palkkion aina jättää antamatta. Omille koirilleni olen esimerkiksi opettanut, että oven edessä istutaan… aina… ja vasta sitten päästään ulos. Minun ei siis tarvitse komentaa tai kiskoa hihnasta ulos lähdettäessä. Koira tietää, että oven edessä istutaan ja ulos mennään vasta kun on saatu lupa.
Loppujen lopuksi uudessa pehmenneessä koulutuskielessä on usein kysymys vain sanastosta. Käytäntö, ja varsinkin koiran kokemus eivät välttämättä muutu miksikään, oli kyse sitten rangaistuksesta tai muistutuksesta. Koirat tottuvat epämiellyttäviinkin asioihin ja sietävät omistajiltaan mitä hirveämpää kohtelua. Sen ei kuitenkaan pitäisi oikeuttaa epämiellyttävien tuntemusten aiheuttamista, varsinkaan kun ne eivät juuri koskaan ole tarpeellisia.
*****
Meghan E. Herron, Frances S. Shofer, Ilana R. Reisner 2009: Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behaviour Science, 117 (2009) 47–54.
Epämiellyttävät kokemukset, samoin kuin pelko, myös yleistyvät helposti, joten rangaistusten käytöllä saattaa olla seurauksia, joita ei edes tule itse tilanteessa ajatelleeksi. Jos koiraa harjoituksista nypitään poskivilloista saattaa se yhdistää nyppimisen helposti kaikkiin käsiin, jotka lähestyvät sen päätä. Arvostetussa Applied Animal Behaviour Science vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että koirat, joiden koulutuksessa käytettiin rangaistuksia reagoivat erilaisiin tilanteisiin aggressiivisesti huomattavasti helpommin kuin positiivisia vahvisteita käyttäen koulutetut koirat.
Eläimelle tulee toki asettaa rajat ja opettaa mitä se saa ja mitä se ei saa tehdä. Pelottelua, uhkailua, ikäviä nyppimisiä tai äänen korotuksia ei tähän kuitenkaan tarvita. Homman voi hoitaa huomattavasti eläinystävällisemmin. Koiralle voi opettaa vaihtoehtoisen käytöksen huonon käytöksen tilalle ja palkita sitä oikeasta toiminnasta ja toki jos muu ei auta, voi palkkion aina jättää antamatta. Omille koirilleni olen esimerkiksi opettanut, että oven edessä istutaan… aina… ja vasta sitten päästään ulos. Minun ei siis tarvitse komentaa tai kiskoa hihnasta ulos lähdettäessä. Koira tietää, että oven edessä istutaan ja ulos mennään vasta kun on saatu lupa.
Loppujen lopuksi uudessa pehmenneessä koulutuskielessä on usein kysymys vain sanastosta. Käytäntö, ja varsinkin koiran kokemus eivät välttämättä muutu miksikään, oli kyse sitten rangaistuksesta tai muistutuksesta. Koirat tottuvat epämiellyttäviinkin asioihin ja sietävät omistajiltaan mitä hirveämpää kohtelua. Sen ei kuitenkaan pitäisi oikeuttaa epämiellyttävien tuntemusten aiheuttamista, varsinkaan kun ne eivät juuri koskaan ole tarpeellisia.
*****
Meghan E. Herron, Frances S. Shofer, Ilana R. Reisner 2009: Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behaviour Science, 117 (2009) 47–54.