Vähempikin riittää - myös uuden pennun kanssa

Uuden pennun saapuminen on aina iso ja jännittävä muutos. Arjen rutiinit menevät usein uusiksi. Pitää pohtia missä pentu nukkuu? Kuka sitä vie ulos milloinkin? Mihin se opetetaan rauhoittumaan? Mitä sille tulisi opettaa ja missä järjestyksessä? Mihin paikkoihin sitä kannattaisi viedä ja mitkä arjen taidot ja tilanteet tulevat olemaan erityisen tärkeitä. Miten työ ja omat harrastukset sovitetaan pentuarkeen? Ja jos perheessä on muita lemmikkejä pitää miettiä voivatko ne heti olla yhdessä vai pitääkö tilaa rajata alkuun. Miten lenkkeilyt tapahtuvat, entä kuinka käy aikuisten koirien treenien ja yhteisten sohvailtojen? 

Pentuaika on ihanaa, mutta myös raskasta. Pentu ei välttämättä nuku öitä ja sitä pitää ainakin alkuun käyttää pissallakin öisin. Usein omat tekemiset pitää ajoittaa niin, että pentu nukkuu ja hereillä ollessaan se varsinkin alkuun tarvitsee vahtimista. Jokainen pennun omistaja tietää, että yhtäkkinen hiljaisuus ei lähes koskaan ole hyvä asia.

Nykykulttuurissa, jossa somesta voi seurata toinen toistaan täydellisempiä pentuarkia opimme myös, että sosiaalistamista pitää tehdä oikein ja sopiva määrä. Pitää tarjota positiivisia kokemuksia mutta muistaa myös seurata palautumista, sillä pentu tarvitsee paljon unta. Pitää opettaa pentua olemaan yksin ja ehkäistä stressiä. Suhdetta tulisi rakentaa, tarjota virikkeitä, opetella tuntemaan uusi tulokas ja lukemaan sen eleitä sekä alkaa opettaa sille arjen tärkeitä taitoja.

Ilman näitä ’vaatimuksiakin’ pentu vie aikaa ja energiaa eikä pentuarki välttämättä vastaa niitä ruusunpunaisia odotuksia, joita vaikka sosiaalisen median kautta on saattanut rakentua. Erityisen raskaaksi se muuttuu silloin, jos arjessa on muitakin kuormittavia tekijöitä.

Tuutikin pentuaika ei ole ollut helppoa. Vanhempi koirani alkoi oireilla vatsaansa muutamaa viikkoa ennen Tuutin saapumista. Sillä on ollut vatsaoireita aiemminkin, mutta ne ovat hyvin hoidossa, niihin on löytynyt sopivat lääkkeet ja yleensä selviämme niistä vajaassa viikossa. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt. Liekö vatsaoireita pitkittänyt ja pahentanut se, että vanha kissamme oli kuollut vain pari viikkoa ennen pennun tuloa, vai pennun aiheuttama stressi vai molemmat. Oli syy mikä tahansa, Unna oli todella kipeä.

Kipeän koiran kanssa arki on raskasta ja ahdistavaa. Näet koirasta, että siihen sattuu, mutta et tiedä miten helpottaa sen oloa. Vaikka nukahtaisit illalla, viimeistään pennun pissalla käyttämisen jälkeen, et enää saa unta. Väsymys ja stressi alentavat kykyämme pysyä rauhallisina erilaisissa tilanteissa, jolloin pinna niin sanotusti saattaa palaa helposti mitään mistään ymmärtämättömän pennun kanssa.

Varastetut sukat, alas revityt pöytäliinat, revityt kirjat tai kengät, jotka väsyksissä unohdit lattialle eivät ole söpöjä pennun puuhasteluja vaan saattavat saada aikaan kohtuuttoman negatiivisia tunteita. Kun tähän vielä lisätään jatkuva huoli, se, että tiedät kipeän koiran tarvitsevan lepoa, mutta pentu ei vain suostu nukkumaan ja että se kipeä koira reagoi voimakkaasti tunnetiloihisi, joten olisi syytä pysyä rauhallisena on arki aikamoista selviämistä. Tämän kaiken keskellä pitäisi sitten luoda positiivista suhdetta pentuun, opettaa sille arjen tärkeitä juttuja, tarjota sille positiivisia kokemuksia maailmasta.

Tuutikille tuli eläinlääkärin vastaanotto erittäin tutuksi, kun parhaimpina viikkoina jouduimme käymään siellä Unnan takia jopa kahdesti. Yritin silti mahduttaa sosiaalistumista kaiken muun keskelle ja liittää reissut eläinlääkärikäyntien yhteyteen. Kun Unna oli lääkärissä, kävelin Tuutikin kanssa lääkärin läheisyydessä. Kun kävin apteekissa hakemassa Unnan lääkkeitä, menin samalla käymään Mustissa ja Mirrissä.

Koska asun yksin, pentu piti luonnollisesti alkuun ottaa joka paikkaan mukaan. Töissä sillä onneksi oli lapsenvahti. Ihana harjoittelijamme Ada viihdytti Tuuttia tuntieni ajan. Samalla Tuutikki sai oppia olemaan hallissa tekemässä omia juttujaan, vaikka siellä on muita koiria ja ihmisiä. Silti mietin todella usein, että ei olisi pitänyt ottaa pentua ollenkaan. Enkä enää muistanut miksi pennun hankinta oli ylipäänsä tuntunut hyvältä idealta ja minkäänlaisen positiivisen suhteen rakentaminen pentuun tuntui mahdottomalta.

Unnan vatsaa hoidettiin kortisonilla, joka sai sen juomaan ja pissaamaan uskomattomia määriä. Kortisoni myös väsytti sitä, eikä se jaksanut tehdä oikein muuta kuin käydä lenkillä. Sen ruokaan kuului kaurapuuroa ja seitiä, joita keitin sille aamuin illoin. Lisäksi se sai ruokaa neljä kertaa vuorokaudessa, joten kello soi joka yö kolmelta, jolloin annoin Unnalle ruuan ja käytin sen pissalla. Samalla toki hoitui pennunkin pissatus.

Oli iso onni, että alusta asti Tuutikki nukahti omaan koppaansa lähes heti kun sen sinne laittoi. Kun Unna tarvitsi lepoa laitoin Tuutikin autoon omaan koppaansa ja se nukkui siellä parikin tuntia. Samalla sain myös itse aina välillä nukuttua univelkaani pois. Toinen tilannetta helpottava tekijä, oli Iitu, joka aika väsymättömästi jaksoi leikkiä Tuutikin kanssa. Sen ansiosta Tuutikki myös jätti Unnan aika lailla rauhaan.

Tuutikki on nyt neljä kuukautta, Unnan on ollut pari kolme viikkoa kunnossa, ja arki on pikkuhiljaa asettunut normaaleihin uomiinsa eikä elämä pennun ja kahden aikuisen kanssa tunnu enää kamalalta. Suhde Tuutikkiin on alkanut pikkuhiljaa muotoutua ja olemme oppineet tuntemaan toisiamme hieman paremmin. Treenitkin on päästy aloittamaan. Kortisonikuurin loppumisen jälkeen Unna on piristynyt silmissä ja leikkii nyt myös pennun kanssa innoissaan, joten Iitukin saa välillä hengähtää.

​Aina kaikki ei siis mene ihan suunnitelmien mukaan ja vaikka mitään epänormaalia ei tapahtuisikaan voi pennun tullessa tuntua siltikin siltä, että mistään ei tule mitään. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että vähempikin riittää. Joskus riittää, että yrittää vain selviytyä. Kaikkea ei tarvitse tehdä. Kaikkea ei tarvitse osata. Eikä jokaisesta päivästä tarvitse jäädä tunnetta, että tänäänkin onnistuttiin pennun kanssa täydellisesti. Joskus riittää, että päivä saadaan kunnialla loppuun. Pennut pärjäävät vähemmälläkin. Ja niistä voi kasvaa oikein hyviä koiria, vaikka pentuaika ei olisi mennyt suunnitelmien mukaan, tai vaikka suunnitelmia ei olisi välillä jaksanut ajatella ollenkaan. 

---