Mitä jos se on kipeä? Stressi, kipu ja havainnoinnin haasteet

Meidän elämä viime viikkoina on ollut aikalailla sairaus- ja oirepainotteista, kun Iitun jalan ja mun leikkauksen lisäksi Kissa Pikkaraisen kilpparilääkitystä on pitäny säätää, jotta löytyis sopiva annos. Olenkin tarkkaillut normaalia enemmän kaikenlaisen huonovointisuuden merkkejä. Käveleekö Iitu normaalisti? Onkohan kaikki pilalla, kun se nukkumasta noustessa ontuu? Syökö Piksu normaalisti vai onkohan sen ruokahalu huonontunut? Onko se tavallista väsyneempi? Onkohan mun leikkaushaavassa joku kiinnike, kun sattuu kun teen xyz? Ja onkohan Unna kamalan stressaantunut tästä kaikesta? Onkohan sen vatsa nyt kipeä, koska se on ehkä stressaantunut ja aamulla se myös läähätti?

Yhtä hyvinvoinnin, tai pikemminkin huonovointisuuden, stressin ja kivun kyttäämistä siis koko elämä. Ja kun pakosta joudut tarkkaileen tämmösiä asioita ainakin vähän, alkaa tarkkailu nopeasti lisääntyä ja aivot vääntyy väkisinkin negatiivisen asentoon. Havainnointi alkaa suuntautua niihin eleisiin ja käytöksiin, jotka voi merkitä kipua ja vähitellen alkaa näyttää aivan tosissaan siltä, että joku on pielessä.

Havahduin tähän oman havainnointini vinoutumiseen viime viikolla ja päätin, että tähän täytyy tulla muutos. Jos vaan miettii mikä kaikki voi olla pielessä havainnointi muuttuu valikoivaksi ja alkaa kiinnittää huomiota vaan niihin asioihin, jotka saattaa kertoa stressistä, kivusta tai hyvinvoinnin puutteesta. Nopeesti alkaakin sitten tuntua siltä, että jotain täytyy olla oikeesti pielessä, kun eilenkin Unna nuoli lenkin jälkeen etutassujaan ja tänään se halusi koko ajan syliin. (Oikeastihan tassut oli märät, ja Unna on aikamoinen sylinalle....).

Kuvaava esimerkki löytyy viime viikonlopulta ja vaikka se ei varsinaisesti liity kipuun tai stressiin, kertoo se siitä, miten meidän ajattelu, havainnointi ja tulkinnat eivät suinkaan ole neutraaleita ja miten niihin vaikuttaa se mitä olemme viime aikoina lukeneet ja/tai kuulleet ja miten se on osunut yksiin vaikka joidenkin koiran käytöksien kanssa. Kollega oli kirjoittanut oikein hyvän postauksen someen koiran palelemisen merkeistä. Siinä oli listattu erilaisia käytöksiä, jotka mahdollisesti kertovat palelusta ja joista yksi oli tassujen nostelu, joka tosiaan kertoo aika selvästi, että palelee. Olin paria viikkoa aikaisemmin käynyt Unnan kanssa pellolla illalla, kun pakkanen oli nopeasti kiristynyt -17 asteeseen ja huomannut että lapinkoirankin tassuja alkoi palella. Tämän jälkeen näin tuon postauksen ja se jäi mieleen. Viikonloppuna halusin lähteä Unnan kanssa kuutamokävelylle. Pakkasta oli vajaa 10 astetta. Muistin, että ai niin se palelu, mitenköhän on, kun siinä listassa oli vetäminenkin ja Unna on viime aikoina ehkä vetänyt remmissä normaalia enemmän. Alle sekunnissa olin päätellyt, että ehkä sitä on palellut, etsinyt talvitakkia sitä löytämättä (eivät ole lapinkoirataloudessa mitenkään yleisiä) ja pukenut koiralle back on trackin takin päälle. Lenkillä sitten kyllä aloin miettiä, että noinkohan se nyt tota takkia tarvikaan ja ehkä sillä on vähän kuuma, kun ilma ei suinkaan ole mitenkään erityisen kylmä....

Meidän ajattelua ja havainnointia värittää koko ajan monenlaiset vinoumat. Alamme esimerkiksi herkästi kiinnittää enemmän huomiota johonkin asiaan sen jälkeen, kun ollaan huomattu se ensimmäistä kertaa. Kun luet ensimmäistä kertaa esimeriksi raakaruokinnan riskeistä ja teksti tuntuu sinusta hyvältä ja ehkä uskottavaltakin, alat kiinnittää enemmän huomiota erilaisiin raakaruokintaan liittyviin postauksiin ja uutisiin, erityisesti jos niissä puhutaan sairastumisista tai muista eikävistä seurauksista. Vähitellen riskit alkavat näyttää todella isoilta, törmääthän itsekin niihin koko ajan. Samalla tavalla jos esimerkiksi huomaan, että nukkumaan mennessä Unna maiskuttaa, kiinnitän seuraavana päivänä todennäköisesti normaalia enemmän huomiota juuri maiskuttamiseen, jopa siinä määrin että päättelen sen lisääntyneen aiemmasta. Kun tämä nk. yleisyysharha (Baader – Meinhof -ilmiö) yhdistyy vahvistusharhaan, joka saa minut suuntautumaan sellaisiin asioihin (esimerkiksi somea selatessa), jota tuovat vahvistusta jo olemassa oleville käsityksilleni, saatan päivän päätteeksi uskoa Unnan vatsan olevan todella kipeä, vaikka maiskutus olisi ollut vain normaalia nukkumaan ryhtymiseen liittyvää käytöstä, eikä oikeastaan oire yhtään mistään. Ja kun tähän lisää vielä sen, että tuppaamme huomaamaan ja muistamaan negatiiviset asiat positiivisia paremmin (kielteisyysharha) on selvää, että sairauden, stressin tai kivun merkkien huomaaminen saattaa luonnistua meiltä helpommin kuin huomion kiinnittäminen hyvinvoinnista kertoviin asioihin.

On selvää, että jos lemmikit on oikeasti sairaita, on pakko kiinnittää huomiota pieniinkin asioihin. Mun pohdinnat liittyy kuitenkin enemmän siihen, miten helposti terveidenkin lemmikkien kanssa ajatukset ja niiden myötä myös havainnointi suuntaa helposti niihin mahdollisesti epänormaaleihin ja ikäviin asioihin. Kun samaan aikaan saa vielä lukea somesta siitä mikä kaikki voi olla pielessä ja miten monenlaiset käytökset voi olla merkkejä pielessä olosta niin huh! Siinä positiiviset asiat, hyvä vointi ja onnellinen elämä kaikkoaa kauas tavoittamattomiin ja alkaa tuntua ihan mahdottomilta saavuttaa.

Lauantaina katselin Unnaa, kun tultiin treeneistä kotiin ja se meni tyytyväisenä sohvan nurkkaan kiepille. Hetken kuluttua alkoi kuulua tuhinaa ja ajattelin että onpa ihanaa miten tyytyväiseltä se vaikuttaa. On käyty pitkä lenkki, oltu treeneissä ja se on saanut keskittyä kunnolla, haastaa itseään ja oppia uusia asioita. Vähästä tulee pieni koira onnelliseksi

​Päätin saman tien, että alan keskittyä näihin hetkiin. Merkkeihin siitä, että mun koirat on onnellisia ja tyytyväisiä. Merkkeihin siitä, että ne on saanu tehdä asioita, jotka tuottaa niille hyvää mieltä. En halua tarkkailla hysteerisenä merkkejä puutteista hyvinvoinnissa tai tulkita kaikkea pientä merkiksi kivusta tai stressistä. Tää ei tarkota ettenkö kiinnittäis huomiota sellasiinkin merkkeihin, mutta pääpainon haluan pitää siinä, mitkä asiat kertoo mulle, että mun koirat on onnellisia ja tyytyväisiä. Mitkä asiat saa ne tyytyväisiksi, iloisiksi ja onnellisiksi. Näin voin ehkä myös lisätä näitä positiivisia asioita niiden elämään sen sijaan, että murehtisin vain kaikesta mikä saattaa olla (nyt tai tulevaisuudessa) huonosti. 

---