LAT - toisenlainen näkökulma

LAT (tulee sanoista Look at That) on amerikkalaisen kouluttajan Leslie McDevittin reaktiivisten koirien avuksi kehittämä koulutusprotokolla (ks. Mc Devitt 2007, 122 - 137). Alun perin McDevitt suunnitteli sen harjoituspaikoissa kiihtyvien agilitykoirien avuksi, mutta menetelmää käytetään nykyisin paljon laajemmin ja monenlaisissa konteksteissa. Sitä on hyödynnetty esimerkiksi koiraohitusten harjoittelussa, jänniin asioihin siedättämisessä tai vaikka perheen kissan jahtaamisen lopettamisessa. Tässä kirjoituksessa käyn läpi perinteisestä käyttäytymisen analyysista poikkeavan tavan analysoida LAT protokollaa, joka lähestyy aihetta koirien kognitiivisten kykyjen jatkuvasti kasvavan tutkimusalueen näkökulmasta. Vaikka käyttäytymisen analyysi ja siihen pohjaava käyttäytymisen muokkaus on se perusta, jolle suurin osa eläinten koulutuksesta perustuu, nykyaikana koiria ja erityisesti niiden kognitiivisia kykyjä koskeva tutkimus kasvaa niin kovaa vauhtia, että on syytä pysähtyä pohtimaan jo vakiintuneita koulutustapoja myös näiden tutkimusten tarjoamista uudenlaisista näkökulmista.


Käytännössä LAT protokollassa on kyse siitä, että koiraa opetetaan katsomaan ympäristössä olevaa ärsykettä ja kääntämään katse pois ärsykkeestä/kohti ohjaajaa. Tavoitteena on rakentaa ärsykkeestä vihje, jonka läsnä ollessa koira ottaa kontaktin ohjaajaan. Koulutus etenee vaiheittain niin, että alkuun vahvistetaan ärsykkeen katsomista ja vähitellen siirrytään vahvistamaan katsomisen jälkeistä kontaktia ohjaajaan. Siirtyminen ensimmäisestä vaiheesta toiseen saadaan aikaan hyödyntämällä vahvisteen ajoitusta ja suuntaa.

LATin kehittäjän Leslie McDevittin mukaan yksi LATin vahvuuksia on, että koiralle annetaan siinä eräänlainen raportoijan rooli ja vastaehdollistamista/siedättymistä tapahtuu tämän operantin käytöksen ”sivuvaikutuksena”. Protokollan päämääränä ei niinkään ole siedättää tai vastaehdollistaa koiraa johonkin tiettyyn ärsykkeeseen tai opettaa sille selkeää korvaavaa käytöstä, vaan luoda rakenne, jonka sisällä koira voi kertoa kiinnostavista tai jännittävistä asioista, joita se havaitsee ympäristössään ja saada kiitosta tästä raportoinnistaan (ks Donaldson 2017, 4). 

Vaikka protokollaa voikin tulkita käyttäytymisanalyyttisesta näkökulmasta niin, että esim. toinen koira rakentuu siinä erottelevaksi vaikutteeksi (A), joka kertoo koiralle, että ottamalla kontaktin omistajaan (B) sen on mahdollista ansaita palkkio (C) ei protokollaa voi redusoida tällaiseen yhteen ABC analyysiin, sillä koiralta ei siinä vaadita sen paremmin toisen koiran katsomista, kuin selkeää kontaktia omistajaankaan. Itseasiassa LATin tarkoituksena on tarjota koiralle useita vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuuden omaehtoisiin päätöksiin. Kun ”peli” tulee koiralle tutuksi, selkeä ärsykkeen katsominen esimerkiksi usein muuttuu todella nopeaksi vilkaisuksi tai jopa vain korvan käännöksi ärsykkeen suuntaan ja on myös aivan ok, jos koira sitten päättääkin, ettei ärsykettä kannata enää edes huomioida (ks Donaldson 2017, 3).
 
Toisenlainen näkökulma
Sen sijaan, että nähtäisiin LAT pelkkänä ärsykkeiden ja käytösten ketjuna, Laura Donaldson ehdottaa, että LATin analyysissa kannattaa huomioida koiralle ainutlaatuinen kogniitiivinen kyky, nimittäin sosiaalinen viittaaminen (social referencing). Sosiaalisen viittaamisen käsite on lainattu lasten psykososiaaliseen kehitykseen liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta ja sillä viitataan prosessiin, jossa yksilöt hyödyntävät toisten tunteista saamiaan vihjeitä tehdessään päätöksiä omasta suhtautumisestaan uuteen tilanteeseen tai asiaan/esineeseen (ks esim. Merola et al. 2012, Fugazza et al. 2018). Jotta tämä olisi mahdollista, on yksilön kyettävä tunnistamaan toisten tunnereaktioita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että koirat ovat herkkiä omistajiensa tunteista kertoville merkeille (ks esim. Fugazza et al. 2018, 68), joten on mahdollista, että myös koirat voivat hyödyntää sosiaalista viittaamista päättäessään suhtautumisestaan uusiin asioihin. 

Sosiaaliseen viittaamiseen kuuluu olennaisena osana katseen siirto/vaihtelu (gaze alteration), jota voisi kutsua myös kommunikatiiviseksi katsomiseksi, informaation lähteen (ihmisen) ja uuden asian tai tilanteen välillä esimerkiksi niin, että katse siirtyy objektista ihmiseen ja takaisin objektiin tai ihmisestä objektiin ja taas takaisin ihmiseen (Merola et al. 2012, 4). Koirien on todettu hyödyntävän tällaista katsomista esimerkiksi tilanteissa, joissa ne haluavat jotain (Merola et al. 2012, 6). Tämä on tuttu piirre monille koiran omistajille, joiden koiran katsovat merkitsevästi omistajaansa ja lipaston alustaa yrittäessään kertoa omistajalle, että lempipallo kieri juuri sinne ja nyt tarvittaisiin kädellistä ottamaan se sieltä pois. LAT menetelmän voisi ajatella pohjaavan tällaiseen kommunikatiiviseen katsomiseen, sillä siinä koiraa rohkaistaan hankkimaan tietoa ympäristöstään nimenomaan katseen siirron avulla. Kommunikatiivinen katsominen on tutkimuksessa kutienkin erotettu muista katsomiskäytöksistä, kuten juuri asioiden pyytämisestä tai turvan hakemisesta.  
Katseen lisäksi sosiaaliseen viittaamiseen kuuluu myös oman käytöksen muokkaaminen informantilta saatujen tunnevihjeiden perusteella. Merolan ja muiden tutkimus pyrkikin vastaamaan paitsi kysymykseen katseen siirrosta myös kysymykseen siitä, muuttavatko koirat käytöstään sen perusteella suhtautuuko ihminen uuteen asiaan positiivisesti vai negatiivisesti. Tutkimuksessa analysoitiin myös informantin tuttuuden/vierauden vaikutusta yhtäältä kommunikatiiviseen katsomiseen ja toisaalta siihen, miten koirat reagoivat ihmisen esittämään positiiviseen tai negatiiviseen reaktioon. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että kun koirat joutuivat kohtaamaan niitä hieman epäilyttävän ja pelottavan uuden objektin (tuuletin, josta roikkui vihreitä nauhoja) niistä suurin osa (76%) käyttivät kommunikatiivista katsomista omistajiensa kanssa ja 60 prosenttia myös vieraan ihmisen kanssa. Koska kommunikatiivinen katse oli läsnä myös vieraiden kanssa, Merola et al. (2012, 6-7) toteavat, että sen tulkitseminen vain turvan hakemisena ei ole mahdollista vaan katsominen tulisi tulkita nimenomaan informaation hakemisen ja prosessoinnin välineenä. Tämän lisäksi koirat myös muuttivat käytöstään ihmisten esittäminen tunnereaktioiden perusteella, erityisesti silloin kun ihminen oli niiden omistaja. Omistajan reagoidessa tuulettimeen positiivisesti ja iloisesti koirat lähestyivät sitä herkemmin ja suhtautuivat siihen uteliaammin, kuin silloin kun omistaja reagoi siihen negatiivisesti.

Donaldson ehdottaakin, että Meloran tutkimuksen avulla voidaan avata LATin toimivuuden perustaa ja väittää, että LATisa on nimenomaan kyse kommunikatiivisen katsomisen hyödyntämisestä. Omistajien ja kouluttajien tulisikin pitää mielessä, että myös heidän reaktioillaan on merkitystä, Se, miten ihminen reagoi tilanteeseen tai asiaan vaikuttaa siis siihen, miten koira sen tulkitsee. (Donaldson 2017, 10, Merola et al 2012). Tässä mielessä LATia voisi siis ajatella koiran ja ohjaajan välisenä keskusteluna.

Donaldson (2012, 10) toteaa, että LATin tulkitseminen kommunikatiivisen katsomisen ja siihen liittyvän käyttäytymisen muokkaamisen kautta muistuttaa meitä siitä, kuinka kehittyneitä koirien sosiaaliset ja kognitiiviset kyvyt ovat ja että ne pyrkivät kommunikoimaan meidän kanssamme usein silloinkin, kun me emme sitä edes huomaa ja luultavasti myös tavoilla, joita emme vielä ymmärrä. Tällainen lähtökohta avaa toisenlaisen, puhtaasta käyttäytymisanalyysista poikkeavan tavan analysoida koirien käytöstä ja pakottaa meidät ottamaan entistä paremmin huomioon ne tilanteet, joissa koira pyrkii vuorovaikutukseen kanssamme. Tällaisen tulkinnan myötä voimmekin kenties oppia paremmin huomaamaan koiran kommunikaatioyritykset, emmekä tule tahtomattamme sammuttaneeksi niitä, keskittyessämme koulutuksessa vain omien, itse asettamiemme päämäärien ja tavoitteiden edistämiseen. Vaikka kouluttaessa kannattaakin ”katsoa koiraa” ei pidä unohtaa, että koira katsoo usein takaisin!
 
LÄHTEET
Donaldson Laura (2017), The Cognitive Revolution and Everyday Dog Training: The Case of “Look at That”. The IAABC Journal, Spring 2017, 1 -13
Fugazza Claudia et al. (2018), Presence and lasting effect of social referencing in dog puppies. Animal Behavior 141, 67 – 75.
McDevitt Leslie (2007) Control Unleashed. Creating a Focused and Confident Dog. Clean Run Productions LLC, South Hadley.
Merola Isanella et al. (2012), Dogs’ Social Referencing towards Owners and Strangers. Plos One October 2012, vol 7, issue 10.